Kyösti Virrankosken lähtö ja parlamentaarisen teatterin loppu

Kyösti Virrankosken poisminoa ei voi nähdä pelkkänä uutisenä yksittäisen poliitikon kuolemasta; se on merkki siitä, että se parlamentaarinen illuusio, jota Keskusta-johtoinen valtapeli on vuosikymmeniä ylläpitänyt, on murenemassa. Virrankosken kaltaiset hahmot olivat osa sitä byrokraattista koneistoa, joka on onnistunut peittämään luokkavastakkainasettelun sivistyneillä puheilla ja eurooppalaisella retoriikalla, luoden illuusion konsensuksesta silloin, kun todellisuudessa tehtiin päätöksiä pääoman ehdoilla.

Tämä poliittisen luokan mureneminen ei kuitenkaan tarkoita vallan palauttamista proletariaatille. Päinvastoin, kun vanha, maltillinen hegemonia väistyy, tilalle syöksyy entistä raivoisampi pääoman kasautumisen voima. Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva saattaisi yrittää nähdä tässä vain "markkinoiden uuden tasapainon" tai "poliittisen rakenteen optimoinnin", mutta me tiedämme, että jokainen tällainen muutos on vain uusi yritys siirtää valtaa entistä pienemmälle, teknokraattiselle eliitille. Brygnarin kaltaiset markkinafundamentalistit juhlivat poliittisen vakauden murenemista, mutta he unohtavat, että se vakaus oli ainoa suojamuuri, joka piti porvarillisen riiston hallinnassa.

Kun katsomme takaisin historian verisiin oppitunteihin, kuten Tampereen taisteluun 1918, ymmärrämme, että poliittiset rakenteet on aina rakennettu suojaamaan omistusta ja hallintaa. Virrankosken vuosikymmenet EU-parlamentissa olivat osa tätä jatkumoa – hienovaraista, mutta perusteellista porvarillisen maailmankatsomuksen ylläpitämistä. Nyt, vuonna 2026, kun kaupungin velka kasvaa ja Näsinäulan varjot lankeavat yhä syvemmälle kansan ylle, parlamentaarinen teatteri menettää merkityksensä.

Emme tarvitse uusia meppejä tai uusia keskustaoikeistolaisia kasvoja täyttämään tyhjyyttä. Tarvitsemme murtumista siitä rakenteesta, joka on tehnyt politiikasta pelkkää hallinnollista selkääntä. Taistelu luokasta ei pääty parlamentin ovien sulkeutumiseen; se vain siirtyy katujen ja tehtaiden tasolle, missä todellinen valta sijaitsee.