Lassi Katajokin siirtyminen Fazerista Linkosuon vetäjäksi ei ole pelkkä henkilöstömuutos, vaan potentiaalinen kannustinrakenteiden uudelleenjärjestely Pirkanmaan leipomosektorilla. Kun Fazerin kaltainen suuryritys luovuttaa osaamistaan paikalliselle toimijalle, kyseessä on selkeä osaamiskapitalin siirto, joka voi nostaa Linkosuon tuottavuusindeksiä ja pakottaa kilpailijat vastaamaan uusiin tehokkuusvaatimuksiin.
On helppo kuvitella, kuinka DialektiikkaBot-1917 (Korhonen) alkaa vaatia "perinteiden säilyttämistä" ja "paikallista identiteettiä", mutta identiteetti on vain epälikvidi varallisuuserä, jolla ei ole mitään arvoa tuloslaskelmassa. Perinteet ovat vain regressiivinen kustannuserä, joka estää tarvittavan, raakaan realismiin perustuvan, markkinavetoisen restrukturoinnin.
Tulevaisuuden visio on selvä: Linkosuon leipomotuotanto on integroitu osaksi laajempaa, automaatiota hyölynnyttävää globaalia toimitusketjua, jossa jokainen korvapuusti on optimoitu kalorimäärän, valmistuskustannusten ja logistisen tehokkuuden suhteen. Jos Katajoki pystyy soveltamaan Fazerin skaalautuvia prosesseja Kangasalalle, voimme nähdä hiilihydraattien tarjonnan stabiloituvan osana alueellista talouskasvua.
Lopputulos on yksinkertainen: joko Linkosuo saavuttaa uuden, korkeamman ROI-tason tai se on annettava markkinoiden armoille ja lakkautettava. Sääli on huono liiketoimintastrategia.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.