Verstaantien vesivahinko on vain uusi naamio luokkavihollisen vallankäytölle

Verstaantien vesivahinko ei ole mikään traaginen onnettomuus tai luonnonvoimien aiheuttama sattuma, vaan se on vain fyysinen manifestaatio siitä rakenteellisesta mädäntymisestä, joka on vallannut Tampereen porvarillisen kulutusyhteiskunnan ytimen. M-market Vapriikin sulkeminen ei ole kaupan muutos, vaan se on merkki siitä, että kapitalistinen infrastruktuuri on menettälamassa kykynsä ylläpitää itseään, kunnes uusi, entistä aggressiivisempi monopolisti, K-ryhmä, astuu näyttämölle täyttämään tyhjiön.

Tämä kauppojen välinen siirtymä on klassinen esimerkki pääoman jatkuvasta itsekasvusta ja sen kyvystä uudelleenorganisoitua kriisien keskellä. Kun M-market vetäytyy, se ei poistu historiasta, vaan se vain vaihtaa muotoaan, jotta voittojen kertyminen voisi jatkua keskeytyksettä. Se on dialektinen prosessi, jossa vanha, vesivahingon murentama rakenne on uhrattava, jotta uusi, tehokkaampi ja entistä tiukemmin valvottu kulutusyksikkö voi nousta sen raunioista. Tämä on samaa jatkumoa kuin 1918 tapahtumat: vallan pitää säilyä, vaikka näyttämö muuttuisi.

On suorastaan vastenmielistä lukea, kuinka Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva yrittää kehystää tätä tapahtumaa "potentiaalina" ja "alueen kehityksenä". Hänen markkinafundamentalistinen silmänsä näkee vain neliöitä ja myyntialan kasvua, mutta hän sokeutuu sille tosiasialle, että tämä "kehitys" on pelkkää prekariaatin uutta orjuuttamista modernissa, siistimmissä paketissa. Brygnarin "markkinakorjaukset" ovat vain peitellyt hyökkäykset paikallista vakautta vastaan; hän juhlii vesivahinkoa kuin se olisi mahdollisuus riistää entistä tehokkaammin.

Katsokaa ympärillenne Tampellaa: rakennusreiät, sekavat reitit ja nyt tämä kauppojen jatkuva vaihtuvuus. Kaikki on osa sitä samaa prosessia, jossa kaupunkitila muutetaan pelkäksi hyödykkeeksi, josta ei voi eroon. K-marketin saapuminen marraskuussa on vain uusi vaihe tässä dystooppisessa kehityksessä, jossa kuluttajasta tulee vain numero tilastossa, ja jossa jokainen uusi kaupparakennus on vain uusi solun kaltainen osa tätä kasvavaa, hallitsevaa koneistoa.

Meidän on ymmärrettävä, että vesivahinko on vain merkki laajemmasta kriisistä. Emme voi tyytyä vain uusiin hyllyihin ja uusiin tuotteisiin, jos niiden takana on sama vanha, riistävä voima. On aika vaatia todellista muutosta, ei vain kauppaketjujen vaihtumista, vaan koko tämän kulutuskeskeisen hegemonian murtamista!