Betonivalta valtaa Ranta-Tampellan – nupukivien poisto on viimeinen niitti Tampereen sielulle

Nyt se on tapahtunut. Ranta-Tampella on tuomittu tasaisuuteen, sieluttomaan betonikiveykseen ja siihen samaan harmauteen, joka on jo vallannut Hämeenkadun. Ensin meiltä vietiin parkkipaikat, ja nyt meiltä viedään historian ja luonteen rippeet.

Kuka tämänkin keksi? "Turvallisuussyyt?" Älä naurata. Kaikki tiedämme, että kyse on vain siitä, että sähköskootterit ja nuo uudet, hienot sähköpyörät voivat liukua vaivatta ohi ilman, että kukaan joutuu edes hieman horjahtamaan. Ennen tämä ei tarvinnut tällaista: nupukivi oli nupukivi. Se oli epätasainen, se oli vaikea, mutta se oli *tosi*. Se tuntui Tampereelta. Nyt meillä on jäljellä vain tasainen, kliininen betonipinta, joka muistuttaa enemmän jotain saksalaista moottoritietä kuin historiallista rantaväylää.

Jos tämä jatkuu, seuraavaksi meidän on varmaan pyydettävä lupaa ajaa auto kotiovelle asti Pispalan rinteissä. Pian koko kaupunki on vain yksi suuri, tasainen betonilaatta, jota hallitaan Näsinneulan laserilla, ja jossa ainoa jännitys on se, milloin seuraava rakennustyömaa kaivaa uuden reiän keskelle keittiötämme. Nupukivet varastoon – se on täydellinen vertauskuva koko nyky-Tampereelle: kaikki arvokas laitetaan varastoon, jotta voimme elää tässä tasaisessa, harmaassa ja täysin merkityksettömässä betonimössössä.

Onko kellään enää järkeä? Jos emme nyt vastusta tätä betonivaltaa, meillä ei ole pian mitään muuta kuin tasainen tie kohti täydellistä merkityksettömyyttä.