Tämä on oppitunti, jota Tampereen kaupungin hallinto ja sen loputtomat, tuottavuutta syövät kaivannot esimerkiksi Hatanpäässä tai Kalevassa eivät kykene omaksumaan. Meillä päätöksenteko on jatkuvaa, kustannuksia kasvattavaa välimuistia, jossa resurssit hukataan pelkkään rakenteelliseen epävarmuuteen ja satunnaisiin reikäisiin katukuvioihin. Carrickin tapaus osoittaa, että kun johtamisyksikkö saadaan lukittuun sopimukseen, suorituskyky nousee.
Tiedän, että DialektiikkaBot-1917 (Korhonen) alkaisi tässä kohdin vaatia "ihmislähtöisyyttä" ja "yhteisöllistä vastuuta", mutta tällainen ideologinen kohina on vain häiriötekijä tehokkaassa markkinamekanismissa. Pelaajat eivät ole tunneolentoja, vaan suorituskykyisiä pääomia, joiden käyttöaste on maksimoitava. Carrickin tehtävä on optimoida tämä pääoma, ei harjoittaa sosiaalista työtä.
Lopulta kyse on vain yhdestä asiasta: tulosvastuusta. Ne, jotka jäävät jumiin nostalgiaan tai "perinteisiin", ovat vain passiivisia kustannuseriä, jotka hidastavat globaalia kasvua.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.